Tietoa Eri Asioista

Alla on kätevästi txt-formaatissa vinkkejä sun muita huijauksia eri peleihin. Jos näitä tulee paljon, eli viitisentoista tai yli, ne saavat oman sivunsa:
Tiedostoja saa linkittää omille sivuilleenkin jos siltä tuntuu tai ainakin mainita alkuperän. :-)
- GTA San Andreas
- Indiana Jones And The Fate Of Atlantis
- Settlers 2

Kuumat linkit, nyt vain kolme kappaletta:
Tähtisiemen (Starseed) (Tähtisiemen on käsite ihmiselle, jolla on esim. kiinnostus sci-fiin ja tieteeseen, kiinnostus tiettyyn tähtijärjestelmään tai planeettaan tai vaikkapa taipumus erikoisiin taitoihin joihin kuuluu kyky oppia nopeasti taitoja.)

Open Transport Tycoon (Saatavilla eri järjestelmille 32- ja 64-bittisenä, uusi ikkuna aukeaa.)
Suomalaiset Markkasetelit (Sivustoa täydennetään aina välillä.)

NUOTION KÄYTTÖVINKKEJÄ, OHJEITA JA FAKTAA ALLA

Suomessa avotulen teko ilman maanomistajan lupaa on aina kiellettyä. Jos saat luvat, voit tehdä nuotion ellei voimassa ole metsäpalovaroitusta. Tällöin ei edes maanomistaja saa tehdä mailleen tulta. Metsäpalovaroitukset voit tarkistaa esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen sivuilta tai seuraamalla säätiedotuksia radiosta tai televisiosta. Nuotiopaikka on valittava niin, että tuli on aina hallinnassa. Hiekkainen maapohja on sopivin nuotiolle. Soisille alueille ja havumetsäisille pohjille ei ei kannata tulta laatia, koska kipinä voi kyteä salakavalasti jopa useamman päivän. Kalliossa ei ole tätä ongelmaa, mutta kallio taas halkeilee voimakkaan lämpövaihtelun seurauksena ja halkeamat säilyvät kalliossa useita vuosia ennen kuin ne peittyvät jotenkin. Myös tuulensuojaisuus on syytä noteerata kun valitsee nuotiopaikkaa, etteivät kipinät leviä vaarallisesti ympäristöön aiheuttaen tulipaloriskin.

Sytykkeiksi käypiä aineksia nuotioon ovat: Ennen itse asiaan menoa, jokamiehen oikeuksien mukaan elävää puuta ei saa kaataa eikä edes kuivunutta tai kaatunutta puuta saa ottaa kysymättä  lupaa maanomistajalta, eli siltä; jolle metsäalue kuuluu. Maanomistajan luvalla sytykkeitä onkin helppo keräillä. Kuivat risut, lehdet, varvut, neulaset, kuiva heinä sekä puulastut syttyvät helpolla. Muista silti, että elävästä koivusta ei saa repiä tuohta! Nuotion sytyttämistä voi edesauttaa käyttämällä sytykkeeksi vaikka vanhaa kuittia, karkkipapereita tai tyhjää tulitikkuaskia. Niin ikään steariini on hyvä sytyke. Kuten tuossa alempana jo totesin, kuusen rungoista löytyvät pihkamöykyt palavat hyvin ja korkealla lämmöllä myös kosteissakin olosuhteissa.

Joskus bongasin partiolaiskirjasta puuaiheisen runon, sama runo löytynee muualtakin netistä vaikka pasteamalla Googleen hakuun runon jonkun fraasin, mutta itse arvelen, että tämän voinee laittaa tännekin koska tämä löytyy helposti:

 Kuusi paukkuu kokossasi, varo siis sä vaatteitasi.
Haapa palaa taulan lailla, liekki lämpöä on vailla.
Savu nousee katajasta, sitten rungot syttyy vasta.
Kosteaa on raita puuta, käytä ellet löydä muuta.
Koivusta saat hyvää tuhkaa, suopa loppumaan jos uhkaa.
Leppä kuluu nopeasti, käytä sitä varovasti.
Honka parhain kokkopuista, rakovalkeata muista.

On ihan tosi, että kuusi paukkuu palaessaan sen sisältämän pihkan takia. Pihka itse taas on oman havainnon perusteella herkkä syttymään.

Haavan kohdalla viitataan lienee siihen, että puu syttyy herkästi (taula viittaa taulakääpään, joka palaa herkästi lämmitessään), mutta ei anna kovin paljoa lämpöä. Haapaa on kohtuuhelppo veistellä lastuiksi kylläkin.

Leppä taas on lämpöarvoltaan ainakin heikonlainen ja kyllä aika nopeasti syttyvä kuivana puuna.

Katajan kohdalla mainittu savu tarkoittaa juuri sitä mitä sanotaankin, joskus tullut käytettyä savustuksessa vuosia sitten. Mänty taasen ei kipinöi niinkään ja lämpöarvokin on samaa luokkaa kuin koivulla. Huomaa silti, että pylväskataja on Suomessa rauhoitettu laji jota ei saa kaataa. Kokemuksen perusteella taasen voin sanoa, että kuollutta katajaa on vaikea veistellä puukolla puun kovuuden ja sitkeyden takia.

Koivun kohdalla mainittu suopa liittyy seikkaan, jossa esimerkiksi mäntysuopaan lisätään fosfaatteja ja fosfaatteja on kasvien palamistuhkassa, ilmeisesti tämä on siksi noteerattu tuossa puurunossa?

Moniko oli tietoinen, että mäntysuopa on oikeastaan saippuaa? Sitä valmistetaan Wikipedian mukaan tislatusta mäntyöljystä ja natriumlipeästä ja seokseen lisätään tavallista soodaa eli Natriumbikarbonaattia (E500) ja fosfaatteja.

Karkeasti sanoen mäntysuovan ainekset ovat: Tislattua mäntyöljyä, natriumlipeää, natriumbikarbonaattia (E500), fosfaatteja (saa kasvien palamistuhkasta).

KASETIT DIGIMUOTOON

On varmaan moniakin, joilla kasetteja on kymmeniä, ellei satoja, niissä voi olla lapsuuden puheita tai puheopetusta, omaa lapsuuden lauleskelua tai klassisia musabiisejä joita on vaikea löytää nykyisin digimuodosta. Tämän ei tarvitse mitään line-in tai vastaavia piuhoja vanhan radion ja tietokoneen välille, vaan selviää helpommalla kun ostaa Mulletoi-nimisestä verkkokaupasta tämän. Hintaa on noin 50 euron luokassa, mutta se on silti sen arvoinenkin. Saatuasi tuotteen se liitetään tietokoneen vapaaseen USB-porttiin, sitten ladataan Audacity (jos sinulla on se jo, päivitä se uusimpaan versioonsa että toimii paremmin).

Audacityyn saa suomeksi kielipaketin laitettua myös. Audacityn ollessa päällä kelaa kasetti ensin Konig-nauhurilla (se on sen merkki) alkuun ja sitten stop-painiketta ettei nauha veny. Aloittaessasi muunnon, pistä ensin kasetti pyörimään ja heti perään Audacitystä Record-painiketta eli painike, jossa on punainen pallo. Huomaa, että äänet taltioituvat reaaliajassa, tämä siis meinaa sitä, että jos kasetin pituus on vaikka 30 minuuttia, joudut odottamaan 30 minuuttia, mutta yhteensä noin tunnin, koska kasetin sekä A- että B-raita on molemmat 30 minuuttisia. Kun olet saanut kasetin yhden puolen talteen, tallenna tilanne kohdasta Tiedosto --> Tallenna projekti nimellä... ja kirjoita haluamasi nimi projektille joka tallennetaan levylle *.aup formaatissa.

Seuraava vaihe vaatii opettelua jotta hallitsee sen, koska ääntä luultavasti voi joutua parantamaan poistamalla kohinaa, vahvistamalla ääntä jne... mutta nuo kaksi on ne yleisimmät. Kohinan poisto: Valitse muutama sekunti mistä tahansa kohtaa raitaa (ei kuitenkaan kohdista, jossa on ääntä) ja maalaa se vetämällä se tummanharmaaksi, sitten kohta Efekti --> Kohinan Poisto --> klikkaa: Get noise profile/Hae kohinaprofiili.

Nyt, maalaa koko raita tummanharmaaksi ja valitse uudelleen Efekti --> Kohinan Poisto ja OK ja odota! Tämä kestää jonkun aikaa riippuen kuinka pitkä on äänitallenne. Itse Kohinan Poisto löytyy laajasta valikosta aika ylhäältä, esimerkiksi itsellä se on Audacityssä 6:ksi ylinnä. On myös fiksua tallentaa kohinan poiston jälkeen projekti esim. painamalla CTRL+S (Save), jos jokin mättää, paina CTRL+Z (Undo, eli Kumoa).

Muita pikatoimintoja on mm. CTRL+C (Copy), CTRL+X (Leikkaa) ja CTRL+V (Liitä) sekä CTRL+P (Tulosta), nämä samat pikatoiminnot ovat käytännöllisiä useissa Windowsin alla pyörivissä ohjelmissa joihin emme nyt mene. Muita efektejä, joita on syytä opetella aluksi, ovat juuri äänen vahvistus ja muuta nopeutta. Tallenna aina työsi ennen kuin alat hommiin ettei tule pahaa mieltä. Voit jopa harjoitella näitä jonkun kokeneemman kanssa jos siltä alkaa tuntua. Koska kasettien kaikki biisit ovat samassa raidassa, ne tulee erotella erikseen. Tämä tapahtuu helpoiten valitsemalla alkukohta ennen musiikkia klikkaamalla raitaa hiirellä, sitten valitsemalla loppukohta painamalla pohjaan Shift (Paksu ylänuoli),sitten CTRL+X painaminen ja valikosta Raidat --> Lisää Uusi... --> Stereoraita ja sitten uuden stereoraidan kohdalla ihan sen alussa CTRL+V (tallenna prosessi). Toista tämä kaikille musiikkikohdille (tai yleensä kohdille, joissa on ääntä) Tyhjät kohdat saat pois maalaamalla ne ja sitten painamalla Delete-painiketta. Itse Audacity on ilmainen ohjelma ja kenen tahansa saatavilla maissa, joissa netin käyttö on vielä vapaata.

TIETOKONEEN MITTAYKSIKÖT

Jotenkin tämä asia on kovin kiistelty nykyaikana. Esimerkiksi siitä on monta eri mielipidettä, mikä on oikea tapa merkitä bittiä ja tavua? Suomessa käytetään tavuille lyhennettä t (tavu) mutta kansainvälisesti se on syytä merkitä B (byte). Yksi tavu taas vastaa kahdeksaa (luku 8) bittiä eli bitti merkitään silloin b (bit) jossa pieni b ilmaisee sitä, että bitti on yksikkönä pienempi kuin tavu. bitillä on lisäksi etuliitteitä tyyliin kbit. (Tämä siksi, jottei lyhennettä sekoitettaisi yhdessä tavun lyhenteen B kanssa.) Sitten on Mbit ja Gbit sekä jopa Tbit.

Tavujen kohdalla taas on pienimmästä suurempaan suositeltua käyttää seuraavia mittoja: kB, MB, GB, TB ja PB tai suomessa: kt, Mt, Gt, Tt ja Pt. Eli kilotavu, megatavu, gigatavu, teratavu ja petatavu. Tavu onkin yleensä tapana lyhentää juuri t mutta vain suomenkielisenä lyhenteenä. Toinen ja hyvin pätevä, sekä käytännöllinen tapa on kansainvälinen tavun yksikkö B. (Tosin joskus näkee tavun lyhennettävän harhaanjohtavasti "b" joka on bitin lyhenne.) Suomessa termi tavu juontaa merkityksensä siitä, että tietokoneesta riippuen kahdesta tai useammasta tavusta muodostuu sana (word). Myös törmää nykyisin käsitteeseen bittisyys, kuten 32- tai 64-bittinen. Muista, että esim. 1 MB ei ole 1000 kB vaan oikeasti 1024 kB ja vastaavasti: 1 PB = 1024 TB = 1048576 GB = 1073741824 MB = 1099511627776 kB = 1125899906842624 tavua.

Entä sitten 32- ja 64-bittinen Windows? 32-bittinen Windows tukee RAM-muistia maksimissaan 8 gigatavuun asti, kun taas 64- bittinen Windows osaa käsitellä huomattavasti enempi muistia, teoriassa emolevyn omat rajat asettavat muistin määrälle rajan. Nykyisin emolevyjen osalta ei ole harvinaista, että muistituki on 32 gigatavua RAM-muistia tai jopa enempikin. Tosin jotkut kotikäyttöön suunnatut järjestelmät voivat rajoittaa muistin käyttöä.

Kuvien resoluutioita ilmaistessa käytetään lyhennettä dpi, esim. 150 dpi, 300 dpi, 600 dpi, 1200 dpi joka tulee sanoista "dots per inch" eli pistettä tuumaa kohden. Mitä isompi resoluutio, sen tarkempi on tulostettava kuvakin. Eli jos tulostat A3 arkille 600 dpi:n kuvan, se on paljon tarkempi kuin 150 dpi:n vastaava kuva.