Kirjoituksien Eri Kliseet

Olen tullut itse siihen tulokseen, mitä itse olen kirjoitellut lähinnä luovuuden ilossa tarinoita, että lienee paikallaan mainita muutama klisee, joihin olen törmännyt mm. elokuvia katsellessani ja millaisissa tilanteissa:

- Epäilevä Tuomas = Ei usko sankarin tai selviytyjien mielipiteitä, alkaa väittelemään vastaan ja usein syntyykin sitten tilanne, jonka sankari tai selviytyjät voittavat. Yleinen klisee, näitä tapaa juuri kauhuelokuvissa. Epäilevä Tuomas voi myös olla tietty tutkijaryhmä, joukko viranomaisia tai poliitikkoja.

- Konfliktitilanteet = Porukan kahtiajakautuminen, jossa toinen ryhmä on eri mieltä. Konfliktitilanne voi olla myös, kun vastaan tulee joukko toisia selviytyjiä tai vastaavia ja syntyy käsikähmää jopa näiden kahden eri osapuolen välillä.

- Meno taskulampun/kynttilän/lyhdyn/soihdun kanssa pimeään paikkaan, kuten kellariin = Ihan yleinen klisee! Siis miksi juuri jonkun pitää aina mennä tietyn tyylisissä kauhuelokuvissa johonkin pimeään paikkaan? Miksei kyseinen hahmo ikinä voi ottaa asetta mukaan tai korkeintaan pienen puukon? Tämä klisee on niin yleinen ja kulunut, josta arvaa heti mitä tapahtuu: joku hyökkää kimppuun tai sattuu aina jokin ennalta arvattavissa oleva tapahtuma, kuten kammottava löytö tai tappajan isku.

- Ennustukset ja näyt = Raivostuttava klisee! Miksi se on raivostuttava? Koska se aina toteutuu! En tiedä yhtäkään tarinaa, jossa ennustettu tapahtuma ei olisi käynyt toteen. Miksei tarinankerronnassa ikinä ennustus voi mennä pieleen edes osittain? Tämä on tyypillinen fantasialajin klisee.

- Pahan Elämänkerrat = Tämä on tarinankerrontaan liittyvä klisee. Usein juuri silloin, kun paha selostaa jotain miten ja miksi hän teki niin tai on täällä, jää hyvälle osapuolelle aikaa, selviytyä tilanteesta niin, että pahis häviää tai kärsii huomattavan tappion.

- Hahmojen uskomaton virtsan ja ulosteenpidätyskyky = Miksi ani harvassa tarinassa on yleensä maininta, että jonkun on mentävä veskiin tai käytävä kusella jossain? Ei väliä onko hyvä vai paha, aina sama toistuu liian usein. Tätä voisi lieventää edes vaikka lisäämällä tekstiin tämmöistä: "Odotahan tovi, käyn nopsaan veskissä." Eipä mulla muuta tästä ole sanomista.

- Paniikkitilanteissa on aina hahmo, joka lähtee yksinään karkuun vaikka metsään = Tämä on kanssa aika ärsyttävä! Tästä kuitenkin tietää, että karkuun lähtijälle käy aina huonosti. Miksiköhän näin on? Koska poikkeuksetta paha iskee juuri tämän panikoivan hahmon kimppuun.

- Kaiken selittäminen lukijalle = Ei niin ärsyttävä minusta, mutta toisaalta olisi paikallaan jättää lukijalle jotain miettimisen varaa edes jostain tapahtumasta tarinan lopussa. Esimerkiksi vaikkapa: "Miksi ja mihin joku karkasi kotoaan?" Tai: "Kukaan ei ikinä saanut selville täysin, kuka sen kaiken aloitti." Tai: "Kukaan ei tiedä enää esineen (lumotun esineen vaikkapa) tekijää tai alkuperää." Vertailuna nämä kaksi fraasia:

 - Huhun mukaan nämä hopeatikarit taottiin vuosisatoja sitten pyhitetystä hopeaseoksesta, joilla on uniikit ominaisuudet...
 - En osaa sanoa, nämä hopeatikarit ovat hyvin vanhoja, eikä kukaan tiedä niiden alkuperää saati muista niiden tekijää, mutta on kuultu
outoja tarinoita, että niissä olisi muka lumous...

Erot ovat melkoiset, ylemmässä fraasissa on silmiinpistävä klise, joka saa nopeasti lukijan tylsistymään. Toki voin suvaita vielä vihjeen alkuperästä, mutta miksi hitossa kaikki pitää selostaa? Alemmassa on myös jätetty miettimisvaraa, onko esineessä jokin maaginen varaus vai ei?

- Hullu tiedemies/professori... = Niinpä niin, mitä tästäkin sanoisi muuta kuin että liian käytetty klisee. Samaan nippuun sopinee muutkin toki, kuten mielipuoliset upseerit.

- Kone/botti/androidi/kyborgi kääntyy luojaansa vastaan = Esimerkiksi voin mainita vaikka epäonnistuneen androidikokeilun, jossa androidi tai mikä tahansa luomus kokee, mitkä muutkaan, kuin ihmiset uhkaksi. Tämän kliseen voisi kumota niin, että esim. paha androidi koodataan hyväksi, jolloin se turvaa noin yleensä hyviä, varjellen heitä pahalta. Tämä toisi edes jotain vaihtelua tilanteeseen.

LOPUKSI: Veikkaisinpa itse, että kokeneetkin kirjoittajat sortuvat joskus johonkin kliseeseen. Tai sanotaan vaikka, että kliseitä ei voi ikinä välttää täysin. Muutenkin kannattaa kirjoittaa asioita, joita mieleen tulee, sitten kehitellä tarinan täydennystä, jos liikaa takerrut Wordin virhemoralismiin, niin kiinnostus kirjoittaa menee tyystin toviksi.