Epilepsiasta Yleisesti Tietoa

Tässä on tarkasteltu epilepsian kolmea päätyyppiä. Lisäksi pyrin tässä korjaamaan yleisiä harhaluuloja, mitä olen itsekin bongaillut eri puolilta Internetiä.

POISSAOLOKOHTAUKSET

Joskus on vaikea vetää määritelmää sille, mikä on hyvin lyhyt, koska joillain voi poissaolokohtaukset olla pidempiäkin kuin muutaman sekunnin. Periaatteessa alla listatut kuvaukset ovat lienee lähinnä totuutta:

- Hyvin lyhyitä ja nopeasti ohimeneviä kohtauksia.
- Tämän tyyppinen kohtaus kestää usein lähinnä muutamia sekunteja ja sitä usein luullaan hajamielisyydeksi.
- Vaikea tunnistaa usein kohtaukseksi, yleensä kohtauksen saanut jatkaa siitä, mihin jäi.
- Potilas ei ole tietoinen edes kohtauksesta ellei lue jälkikäteen kohtauksen aikana kirjoittamaansa tekstiä.
- Ennakoivia, saati jälkioireita ei esiinny.
- Kohtaus ei johda kaatumiseen.
- Katse voi olla tuijottava, tai voimakasta silmien räpyttelyä voi olla.
- Kasvoissa tai yhden raajan osassa kädessä tai jalassa saattaa olla nopeaa ja tahatonta, nykivää liikettä, joka menee ohi pian.

Kannattaa myös muistaa, että Suomessa poliisit ja vartijat ovat niin pöhlöjä, etteivät tajua normaalisti lainkaan, miten epileptikoita kuuluu hoitaa kohtaustilanteen aikana. He voivat jopa luulla epileptikoita vaikka kehitysvammaisiksi, häiriköiksi tai juopoiksi!

Ensiapua ei tarvita, toisaalta toisten tulisi ymmärtää, ettei henkilö pelleile esim. koulutunnilla. Kohtauksista voi olla tarpeen silti puhua lääkärille, jos niitä alkaa tulla usein ilman syytä.

TAJUNNANHÄMÄRTYMISKOHTAUKSET:

Potilas vaikuttaa sekavalta, hän kuulee yleensä toiset, muttei voi vastata lainkaan tai toistaa samaa sanaa. Liikkuminen on päämäärätöntä, voi esiintyä vaatteiden nypläystä, käsien hierontaa, silmälasien jatkuvaa koskettelua, nappien tai vaatteen
osan nypläystä, ovien avaamista ja sulkemista. Älä yritä estää kohtauksen saaneen kulkua, sillä hän hyvin todennäköisesti vastustaa sinua ja voi jopa lyödä sinua. Yleensä on tarpeen varoen ohjailla potilasta niin, ettei tämä kolhi tai lyö päätään. Tilanteen mukaan potilas on syytä ohjailla makuulle tai istumaan ja katsoa, että hän hengittää:

- Olemus voi vaikuttaa humalaiselta.
- Älä estä liikkumista, koska potilas muuttuu tällöin vihamieliseksi ja voi jopa lyödä sinua! Hän ei normaalisti muista, että löi edes ketään eikä siten ole vastuussa teoistaan koska kyse on sairaskohtauksesta.
- Tarkoituksettomia, "automaattisia" liikkeitä voi esiintyä. Päämäärätöntä kävelyä, käsien hieromista, saman sanan tai lauseen toistelua, vaatteiden nyppimistä, [komeron]ovien availua ja sulkemista; maiskuttelua tai puremisliikkeitä.
- Anna kohtauksen mennä ohi itsestään.
- Kohtaus kestää noin minuutin tai pari, joskus viisikin minuuttia.
- Kohtauksen saanut voi vaikuttaa sekavalta, eikä ole ihan selvillä ympäristöstään.
- Monimuotoiset paikalliset kohtaukset voivat edetä yleistyneiksi tajuttomuus-kouristuskohtauksiksi.
- Huomaa! Jos kohtauksen saanut kirjoittaa jotain tekstiä, niin siinä ei yleensä ole mitään järkeä, anna tilanteen rauhoittua silloinkin!

ENSIAPU:
1. Ole kohtauksen saaneen lähellä ja yritä tarvittaessa varoen ohjailla kohtauksen saanutta niin, ettei hän vahingoita itseään kohtauksen aikana.
2. Älä yritä estää potilaan liikkumista, sillä hän todennäköisesti vastustaa sinua.
3. Anna kohtauksen mennä ohi itsestään.
4. Älä poistu kohtauksen saaneen läheltä ennen kuin kohtaus on ohitse täysin. Anna hänen levätä tai nukkua, kunnes hän on täysin toipunut.

Joillain epileptikoilla voi tajunnanhämärtymiskohtauksia tulla useita peräkkäin. Usealla tarkoitan itse noin 5-15 peräkkäistä tai lähes peräkkäistä pätkäisyä. Niiden pituus on vaihteleva, eikä tämmöisen poissaolokohtaussarjan ohi mentyä henkilö yleensä muista edes
kaikkea, mitä poissaolokohtaus-sarjan aikana tapahtui. Poissaolokohtaussarjan mentyä ohi saattaa henkilö ihmetellä, miksi hän teki
jotain mielestään outoa.


TAJUTTOMUUS-KOURISTUSKOHTAUKSET (GRAND MAL):


Tooninen vaihe:
- Äkillinen tajunnan menetys.
- Kaatuminen.
- Huuto ja ääntely, joka johtuu kurkunpään lihaksiston kouristelusta.
- Vartalo jäykistyy.
- Ohimenevä hengityskatkos, ei välttämättä aina.
- Kieli tai poski voi jäädä hampaiden väliin, jolloin suusta saattaa tulla verta.

Klooninen vaihe:
-
Lihaskouristukset ja lihasvelttous vuorottelevat, käsien ja/tai jalkojen nykimistä esiintyy.
- Vaahtomaista sylkeä valuu suusta.
- Hengitys voi salpautua muutamaksi sekunniksi ja iho muuttuu sinertäväksi.
- Tajuttomuus-kouristuskohtaus kestää yleensä 1-3 minuuttia.

Kohtauksen jälkeen:
-
Hengitys palautuu.
- Potilas tulee tajuihinsa, ei välttämättä pysty puhumaan heti.
- Ohimenevää sekavuutta ja/tai jälkiuni.
- Oksentelua voi olla tai tahatonta virtsan tai ulosteen karkaamista. (Ei kaikilla.)

ENSIAPU:
1. Ole rauhallinen, kohtaus ei ole vaarallinen normaalisti eikä siihen liity kipuja.
2. Auta kohtauksen saanut makuulle heti, kun mahdollista.
3. Siirrä kovat ja terävät esineet kauemmas, laita pään alle pehmuste jos mahdollista.
4. SUUHUN EI SAA LAITTAA MITÄÄN!
5. Älä yritä estää liikkeitä tai kouristelua, tiedän itse varsin hyvin epileptikkona, että epilepsiapotilas voi kohtauksen aikana reagoida arvaamattomasti (jopa vihamielisesti) jos liikkumista yritetään estää.
6. Ota pois silmälasit ja avaa kiristävät vaatteet.
7. Kohtauksen mentyä ohi (normaalisti alle viidessä minuutissa) käännä pää sivulle.
8. Ole lähellä, kunnes potilas on täysin tajuissaan ja kerro hänelle, mitä tapahtui.
9. Anna potilaan levätä jonkin aikaa.
10. Älä anna juotavaa tai syötävää ennen kuin potilas on täysin virkeä ja herännyt.
11. Jos kohtaus kestää yli 10 minuuttia; uusiutuu ennen kuin edellinen on mennyt ohi, tai potilas on loukannut itsensä kohtauksen aikana, toimita potilas lääkäriin tai kutsu paikalle ensiapuyksikkö.
12. Jos kohtauksia tulee hoitotasapainosta riippumatta ja useista lääkekokeiluista huolimatta, niin luehan tämä artikkeli. Kaipaamasi tietous on sivun alaosassa.


VOIKO VIRANOMAISTEN KANSSA TULLA ONGELMIA?
Loppujen lopuksi todettakoon, että riippuu ihan viranomaisistakin! Jotkut vartijat ja poliisit ovat niin tyhmiä oikeastikin, että luulevat epilepsiakohtauksen saanutta henkilöä juopoksi tai häiriköijäksi, vaikkei kyse ole kummastakaan! Tiedän myös tapauksen, missä kerran eräs kakkostyypin diabetesta sairastanut mies laitettiin joksikin aikaa vankilaan. Joten ei ole siis lainkaan mahdotonta, että epilepsiaa potevat kohtaavat vaikeuksia omassa arjessaan, kun asioivat vaikkapa kaupassa. Vika ei ole epileptikon, koska hän ei ole kohtauksen aikana juridisesti vastuussa teoistaan. Eikä kohtauksen saanut yleensä edes muista jälkikäteen, että olisi lyönyt jotain sivullista, koska hän ei ole ollut kohtauksen aikana tietoinen ajasta ja paikasta.

Sanon esimerkkinä, että vuosia sitten minuakin eräs Jämsäläispoliisi luuli kehitysvammaiseksi, koska minulla oli tuolloin vielä aspartaamista johtunutta kuunaamaisuutta (eli kasvot pyöreät kuin kuu-ukolla). Eikä olisi mahdotonta, vaikka poliisi sanoisi epilepsia kohtauksen saaneelle tyyliin: "Aikuinen mies siinä kehtaakin kiukutella!" Sillä oikeasti he (poliisit) eivät ymmärrä tiedonpuutteen takia, mitä on epilepsia?

LÄHTEET:
http://www.epilepsia.fi/files/1243/ensiapuesite.pdf
epilepsia.fi